ekoja vapputapahtumia ja jalkasärkyä

Jaaha, jalkavaivojen syy selvisi. Kummassakin jalkapöydässä on alkavat rasitusmurtumat - oikeassa koivessa 2, vasemmassa 1. Eipä ollut sitten syy päkiässä vaikka kipu sinne säteileekin. Oon aika pihalla, kun diagnoosin piti olla varma mutta nyt se sitten vaihtuikin. Sain kahden viikon saikun ja kiellon liikkua, blöö. Parin viikon päästä on sit kontrollikäynti ja otetaan loppukeväästä vielä uudet magneettikuvat. Menee hermot, edelleen noi särkee mut ei tähänkään oo hoitokeinoa. paitsi lepo. Joo, no kun ei ole aikaa levätä.
Työt.
Koulu.
Kaverit.
Kaikki vaatii aikaa eikä anna mahdollisuutta istua kotona. Varsinkaan töistä en todellakaan voi jäädä palkattomalle saikulle - pakko saada rahaa. On omat laskut maksettavana ja lisäksi mun täytyy sponsoroida pikkuveljen autokoulu. Pikkusen pakko mennä töihin. Pelottaa silti, mitä seurauksia tällä mahdollisesti on. Ortopedin mukaan murtumien alut ovat selkeästi havaittavissa ja jos en lepää, ne voi "läpimurtua" pian. Ja sit ei naurata enää ketään.
Tuntuu, kuin olisin kahleissa. Toisaalta pitäis levätä ja antaa jalkojen lähteä paranemaan. Toisaalta en voi tehdä niin, koska rahatilanne vaatii suuria tuntimääriä. Vihaan tätä tilannetta. Oma pää sanoo, että pitäisi jäädä hetkeksi kotiin. Äiti on hieman samaa mieltä, mutta se pelotteli mua mahdollisilla potkuilla (koeajalla kun ei vaadita syytä irtisanomiseen) ja käski vaan kulkea hyvissä kengissä ja teipata jalat.
Mä luulen mutsin itse asiassa kärsivän (ainakin pieniä) omatunnontuskia mun tilanteen takia. En mä kävisi näin paljon töissä, jos en joutuisi avustamaan sitä ton veljen autokoulun kanssa. Se laittoikin viestiä, että "ensi keväänä pääset reissuun ja saat huilia töistä ja keskittyä kouluun, koita jaksaa." Niinpä.
Täytyy vaan yrittää pitää lippu korkealla siihen asti :)

Nyt mä painelen auringonpaisteeseen! Opiskelijoilla kun tää vappu on vähän pidempiaikainen tapahtuma, lähdetään Kallion Korkkaukseen ;) Vapise Helsinki, Haaga-Helian 10 päivän vappu on käynnissä. <3

PSSSST. Kerroinko jo, että vaihto-oppilasaika kutsuu?! Tammikuussa lähtö puoleksi vuodeksi Hollantiin opiskelemaan eurooppalaista mediaa ja kulttuuria, DAAAAAMN mä odotan sitä! Ensimmäinen ulkomaanmatka ikinä, ja koulukin kuulostaa kivalta! En malta odottaa.

mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi

Musta tuntuu et mun jokainen postaus alkaa nykyään näin, mutta: Hitto en oo taas kirjottanu aikoihin! :D Turhauttaa, kun ei oo ollu aikaa mihinkään muuhun ku töiden tekoon. Mut nyt alkaa helpottaa, oon nauttinu näistä vapaapäivistä <3
Eilen siivoilin kämppää, parveke kiiltää! Toisaalta tykkään kun ratikkapysäkit on lähellä, mut parveke täynnä katupölyä kun ne ajelee yhtenään tosta ikkunan alta. Illalla Ville tuli mun luokse pitkästä aikaa yöksi. Hengattiin, katottiin leffaa ja halittiin. Päivällä mentiin sen luokse makoilee riippumattoon aurinkoon, nam! Munkin ostoslistalla on nyt riippumatto, se on pakko saada! ^____^ Sit hengailin tossa myös Juhon kans piiiiitkästä aikaa, käytiin biitsillä hengaa ja lentokentän Starbucksissa kahvilla :) Ollu hurjan kivat pari päivää, ja ilmat on ollu törkeen upeita! Nautin kun pysty siinä Villen parvekkeellakin vaan makoilla sen sylissä t-paita päällä. <3 Ihanaa myös nähdä sitä taas, oon ollu viime aikoina niin väsy töiden jälkeen et ei olla ehditty näkee aikoihin.
Huomenna olis ortopedi pitkästä aikaa. Kävin viikko sitten magneettikuvauttamassa nää jalat, ja huomenna on totuuden hetki. Vähän jännittää, mut toisaalta nää on ollu nyt hiiiieman paremmassa kunnossa, joten oon ihan luottavaisin mielin :) Terveyslenkkarit <3 Kamalan näköset, mut pakko käyttää jos haluaa kävellä.
Nyt jatkan kämpän siivoamista, ikkunat pitäis pestä.

XOXO

BIITSI!

pari seksikästä virnettä tässä! Damn tää mies on täyttä kultaa

mä sain hymynaaman, juho ei ^^

PS uusin rakkaus: juju - onnelliseksi  <3 törkeen hyvä biisi

terveysinnostus

Sain töistä paljon terveystuotteita, koska myyjän täytyy tuntea tuotteensa. Koska viime aikoina tahti on ollut tosi hektistä, en oo ehtiny ottaa mitään kokeiluun :( Nyt kuitenki ku pääsin (ennätyksellisesti!) jo 6 töistä, oon ehtinyt olla jopa himassa hetken :D Mitä tää vapaa-aika on?
Saatiin siis Puhdistamo-nimisen firman tuotteita. Puhdistamo tuo maailmalta terveystuotteita ja superfoodeja, tuotteet ovat täysin puhtaita kaikista lisäaineista, myrkyistä, lannoitteista jne. Me saatiin proteiinijauhetta, MSM+C-jauhetta (rikkiyhdiste, hyvä mm. ihon ja nivelten kunnolle, parantaa kynsien ja hiusten kasvua), viherleväjauhetta (kaikki vihreä on hyväksi!) sekä instant-pakurijauhetta (mistä siis tehdään esim pakuriteetä). Onko muille tuttuja tuotteita?
Äiti osti mulle shakerin, joten sekottelin äsken riisiprotskujauheen. Vähän hassun makunen :D Suklainen joo kuten luvattiin, mut maistuu myös hieman "jauhomaiselta". Tää lukee myös tuotekuvauksessa joten ei toisaalta ollut yllätys :) Jauhoisuus johtuu just tosta riisistä ja siitä, että tossa on niin paljon kuitua. Mut ihan juotavaa toi on :p vielä kun ehtis puntille! :D

Jännä kyllä, miten paino heitellyt nyt viime aikoina. Ensin laihduin pari kiloa ja nyt vaaka näytti muutaman kilon lisää - oliskohan lihakset kasvanu ;) ainaki tuntuu että reidet on kiinteytyny, saanut sen verran paljon kävellä! :D Ei kyllä haittaa, kesäkuntoon vaan ;)
Iski kuntoilukärpänen näiden tuotteiden plus uusien juoksutrikoiden myötä - vitsi mä kaipaan punttisalia! Pakko nyt kyllä ottaa itseään niskasta kiinni, jäänyt treenaaminen niin vähiin viime aikoina.
Ne juoksupökät kyllä vaatii treeniä ennen käyttöä: sen verran hm, ihonmyötäset, että pakko treenaa peppu kuntoon ennen ku niitä kehtaa julkisella salilla käyttää! :D Ne ei paljon anna armoa.
Onks nää sit ne mun motivaatiohousut - eiks kaikki osta liian pieniä vaatteita, jotka motivoi laihtumaan ;)

Mitkä sun kuntoilurutiinit on? Tai käytätkö jotain proteiinia tms? Olisi kiva kuulla mielipiteitä ja kokemuksia!

Hyvää alkavaa viikkoa!

I love my job

Viime ajat on olleet työrintamalla ihan hulluja, joten ei oo paljon tullu kirjoteltua tännekään. Tein viime viikon arkipäivät 13-14 tuntista työpäivää - aamulla sängystä ylös, vaatteet päälle, töihin, kotiin, suihku ja sänkyyn :D Ei mitään muuta elämää. Alotin siis nyt siellä uudessa, pian avattavassa XXL-urheiluliikkeessä ja damn I like it! Okei päivät on olleet raskaita ja pitkiä koska liike pitää saada kasaan ennen keskiviikon avajaisia (!), mut mä kans nautin näistä päivistä. Aika kuluu tosi nopeasti kun on oikeasti jotain konkreettista tekemistä eikä tätä "moi tuu arvontaan"-jutustelua niinkun toisessa työpaikassa. Plus työkaverit on tosi kivoja, semmosia kuumia lätkämiehiä ;D Hahhah. Meitä on 5 kundia plus 3 mimmiä, ja kaikki on tosi huippuja. Toinen noista tytöistä tosin on semmonen herttanen -95 minilissu, mut sekin menee.. :D Ainaki pienissä määrissä.

Keskiviikkona siis avataan liike, jännittää kamalasti ne avajaiset! Sinne tulee varmasti ihan hulluna porukkaa, koska meidän tarjoukset on aika huippuja. Tottakai myös uusi liike vetää ihmisiä puoleensa. Ollaan varauduttu kunnon kaaokseen ;)

Nyt painun suihkun kautta nukkuu, piti vaan tulla hetkeks jotain näpyttelee että saa "vaihtee päälle" taas tähän blokkaamiseen.

Pus, M.

ps suosittelen mm näitä ;) //(c) Metro-lehti

Vihaan mun jalkasärkyä

Joskus voisin väittää, että elämä on epäreilua.

Jalkakipujen syy taisi löytyä: ukkovarpaan alla olevassa sesamluussa on jotain vikaa.
Ne luut on siis ilmeisesti (jos oikein ymmärsin) jotkut pienet pallomaiset luut, jotka voi helposti joko ärsyyntyä, tulehtua tai murtua. Mun lajivalinta nyt tietysti aiheuttaa tän, lentopallossa kun hypitään paljon ni se ei tee hyvää. Olis perkele pitäny alkaa pelaa shakkia.

Kävin ortopedillä siis tiistaina ja se antoi ennusteeksi tämän, lopullinen varmuus saadaan kun oon käynyt kiireajalla magneettikuvissa. Niistä nähdään myöt miten pahasti ne on mahdollisesti rikki. Ihanan nopeesti tää kyllä lähtee rullaamaan: sain sen magneettikuvan jo 13.4! Eli ihan muutama viikko vaan :) Ja siitä sit viikon päästä on jo uusi aika ortopedille.
Mitä näille jaloille sit tehdään? Jaa-a. Kuulemma kuvien perusteella lähdetään etsimään jotain tapaa saada kivut pois, mutta "varsinaista hoitokeinoa ei ole". Prosessi alkaa varmaan sillä, että pistellään kortisonipiikkejä ja jos ne ei auta, on melko todennäkösesti leikkaus edessä. Siinäkin on kuitenkin omat riskinsä: koska jalkojen luut on pieniä ja monimutkaisia, vaarana on aina varpaiden asentovirheet jne. Koska oon nuori ja leikkaus on riskialtista, se ortopedi ei kuulemma mielellään heti leikkaisi. Tää on kyllä aika hassua, kun niin moni on sanonut että noi on heti työntämässä leikkaussaliin :D Niin nyt on päin vastoin.
Jotain apua pitäis kuitenki saada, kivut vaan pahenee koko ajan :( Hain tiistaina uudet (pinkit!) lenkkarit, ja meen fysioterapeutille teettää niihin jotkut erikoispohjalliset, josko ne auttais :) Saa nähdä. Lentopallokausi mulla nyt ainakin on paketissa ja se vähän masentaa. Tai oikeestaan aika paljonkin. Täytyy vaan yrittää ajatella positiivisesti - kyllähän noita kausia tulee lisää! Kun vaan sais nyt jalat kuntoon. Blöö.

Tästä tuli taas jalka-aiheinen kitinäpostaus, mut tällä hetkellä mun päähän ei taas mahdu muuta. Kaveritkin alkaa jo kyllästyä mun valittamiseen, mutta... Huokaus.

Nyt mä alan vetää vaatteita niskaan, ollaan koululaisten kans menossa kattoo Enbuske & Linnanahde-showta! :3 jee. Kolmas kerta vuoden sisään siellä - suosittelen! Huippuhauskaa ja sinne pääsee melko helposti yleisöön! :)

There's somethin' in your voice, makes my heart beat fast

leffa,pizza ja kynttilät<3 taustalla
mun uskomattoman moderni TV!

Terveisiä perjantairentoilijalta<3
Oon tän illan vaan möllöttäny sängyssä syöden, juoden ja leffaa kattoen - ah, rakastan koti-iltoja! Varsinkin, kun tää tulee palkintona uurastuksesta: pesin pyykkiä ja siivosin kämpän putipuhtaaksi, tein pizzaa ja omena-kaurapaistosta ja sit päätin vaan rentoutua.
Katoin äsken "Kuinka hukata kundi 10:ssä päivässä"-nimisen leffan ja voi apua kun se oli hyvä! Elokuva kertoo toimittajatytöstä, joka alkaa kirjottaa juttua siitä, miten kundin tosiaan voi hukata kymmenen päivän aikana. Jutun idea on estää muita toistamasta samoja virheitä. Se mimmi sekoilee ihan kunnolla! :D Sai kunnon naurut. Loppu oli toki onnellinen ja taisin taas vähän vollottaa (kamalaa, miten herkkä musta on tullu!). Suosittelen tota elokuvaa!

Rakastan kynttilöitä. Huomaako muuten,ettei äitin
puutarhurintaidot oo siirtynyt mulle geeneissä?

Se leffa sai mut miettimään mun omaa käytöstä miesten kanssa... Mä oon joskus uskomattoman läheisriippuvainen ihminen. Vaikka mä viihdyn usein tosi hyvin yksin, mua välillä pelottaa ajatus yksinolosta. Välillä mä pelkään, että mut vaan jätetään ja hylätään, herään joku aamu eikä mulla ole enää yhtään ystäviä tai muita läheisiä. Useinhan tää pelko on täysin typerä: hyvänä esimerkkinä toimii paras kaveri Laura, jonka oon tuntenut...hm, 7 vuotta. Mä tiedän voivani luottaa siihen kun kallioon, ja silti mä pelkään välillä senkin vaan unohtavan mut.
Miten tää näkyy mun arjessa? Kun mä tutustun uuteen ihmiseen, mä oon siihen usein koko ajan yhteyksissä. Oon ihan hullaantunut siitä, haluan koko ajan nähdä ja jutella, koska "kohta se kuitenkin kyllästyy muhun, ni otan nyt kaiken hyödyn irti tästä ajasta kun se on tossa vieressä". Uskomattoman typerää, mutta... Mä huomaan myös välillä oikein tarkoituksella ajavani ihmisiä pois. Mulle on jostain iskostunut semmonen "lähde, ennen kuin sut jätetään"-asenne, ja valitettavan usein mä toimin ton ajatuksen mukaan. Mä oon hankala, kiukuttelen, vihjailen erosta, oikein ajamalla ajan ihmisiä pois mun luota. Olen siis todella vaikea, kaikin mahdollisin tavoin. Vähän niin kuin ton leffan päähenkilö, mä yritän hukata ihmiset oman käytökseni voimalla, jotta tiedän ainakin syyn niiden lähtöön enkä jää ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Ja silti samaan aikaan kun mä temppuilen, mun pää huutaa vastalauseita ja aivot toivoo miehen vaan kertovan, miten paljon se musta välittää. Mä haen kai jotain hellyyttä tolla tavalla..?
Kuulostaa typerältä, eikö? No sitähän tää just on. Turhauttavinta on se, että mä tiedostan tän piirteen itsessäni ja vaikka mä koitan vältellä näitä juttuja, mä huomaan välillä olevani just siinä tutussa tilanteessa jossa ei kuuluisi olla.

Huomasin sen viimeksi tänään. Menin eilen illalla Villelle yöksi treenien jälkeen. Olin sen kämpillä puoli yhdentoista jälkeen kiukkuisena, väsyneenä ja nälkäisenä. Painuin lähes suoraan suihkuun ja kun mä tuun sieltä vihdoin pois - mies on tehny mulle iltapalaa. Voi apua, miten ihana! Katseltiin telkkaria, makoilin sen kainalossa ja juteltiin. Oli ihanaa taas olla sen vieressä, nukkua kiinni siinä ja tuntea sen hengitys mun niskassa. Kuitenkin mun takaraivossa oli edelleen se "missä mennään"-kysymys, josta kirjotin viime postauksessa. Meinasin puhua, mutten puhunut.
Aamulla mä puhuin. Oltiin tupakalla sen parvekkeella, kun äkkiä mun suusta pääsi ne maagiset "pitäisköhän meidän lopettaa tää sotku?"-kysymys. Olisin voinu lyödä itseäni! Ville hämmenty ihan kokonaan ja sanoi kaipaavansa nyt omaa aikaa miettiäkseen mun sanoja. Mä vihjailin sille aika suorasukaisesti siitä, miten meidän juttu on pelkkää säätöä ja ettei mulla ole epäselvyyksiä, mitä se musta haluaa (seksi). Se intti vähän vastaan ja mun sydän taas kerran toivoi, että se olisi kertonut ajatuksistaan. Mutta ei, se keskustelu ei edennyt. Ville saattoi mut asemalle, antoi pusun ja hiljeni. Siitä ei oo kuulunut nyt illalla kuin parin viestin verran: "Ai. okk.." Siinä kaikki mitä oon saanu siitä irti. Okei, tiiän että se pelaa änäriä poikien kans ja sanoi haluavansa sitä aikaa (jota haluan sille antaa!), mutta....mua pelottaa että mä oon ajanut sen pois näillä tempuillani. Saa nähdä, mitä tästä seuraa - haluaako se enää olla tekemisissä?

       

Miten näistä huonoista tavoista pääsee eroon? Mikä saisi mut luottamaan siihen, että musta pidetään ja välitetään vaikkei sitä olla jatkuvasti toitottamassa? En tiedä. Mulla on hyvä itseluottamus, mä oon sinut itseni ja menneisyyteni kanssa, mutta silti.. Kai ne menneisyyden haamut kummittelee vieläkin jossain tuolla takaraivossa, turhauttavaa!
Onko muilla samanlaisia tapoja, vai olenko mä ainoa yksinäinen sekopää?

PS Elokuvassa oli ihana biisi, johon rakastuin heti: Chantal Kreviazuk - Feels like home <3 tosi kaunis, suosittelen antamaan sille mahdollisuuden.

Somethin' in your eyes, makes me wanna lose myself

Makes me wanna lose myself, in your arms

There's somethin' in your voice, makes my heart beat fast

Hope this feeling lasts, the rest of my life."

Oon tuntenut Villen useamman vuoden ajan kaverina. Nyt ollaan pari kuukautta "säädetty", ja tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Sen kanssa on vaan niin kiva olla. Miten kahdessa kuukaudessa ystävyys voi muuttua näin toisenlaiseksi tunteeksi, ja miten toiseen voi kiintyä näin paljon?

"I want......"

uneton jalkakipuilija

Uneton yö. Taas. Tänään heräsin yhdeltä päivällä huomaten, että päivän luennot oli loppunu puoli tuntia aikaisemmin. Hyvin meni taas tää koulupäivä... Tuntuu, että nykyään tää on taas pelkästään tätä että nukun päivät ja valvon yöt ja koko ajan väsyttää. Elämä lipuu ohi.

Sain mä kuitenkin tänään jotain aikaiseksikin. Kävin työpaikan myyntipalaverissa (plääh) ja fysioterapeutilla. Jalkojen tilanne ei oo parantunut, edelleen ne kipuilee päivittäin. Suunnistin siis Tikkurilaan Auron-fysioterapiakeskukseen suurten odotusten kanssa - olin kuullut siitä fyssarista tosi paljon hyvää. Se on hoitanut mun veljen ja sen joukkuelaisten jalat kuntoon huippunopeasti, joten olin tosi toiveikas.

Turhaan.
Se lääkäri tutki, pohti ja mutisi itsekseen hassuja termejä, muttei keksinyt vikaa.
"En mä perkele keksi mikä näissä on vikana"
"Sulla on tosi huiput jalat, tukirakenteet on kunnossa ja liikkuvuus erinomaista, MUTTA...."
"Enpä oo ennen nähny tämmöstä tapausta, oot erikoinen tyttö."

Niinpä. Kaikki mun odotukset valui viemäriin. En todellakaan syytä sitä fyssaria, Vesa todellakin tutki ja pohti. Huomasi, että sitä itseäkin kiukutti kun se ei keksinyt syytä tähän kipuun. Suurin veikkaus on tällä hetkellä ilmeisesti jonkun luun tulehdus, kun luiden kohdalta mulla noi jalat on kipeimmät. Se puhui jostain ukkovarpaan alla olevasta luusta (T-luu??), jonka kanssa monilla voi olla ongelmia. Koska mun jaloissa ei näkynyt kummempia ulkoisia vammoja eikä jalkojen asento ollut huono, se epäili just tota luuta. Siellä saattaa olla joku rakenteellinen vamma mikä ilmenee vasta nyt, tai joku paikka on hajonnut rasituksessa. Röntgenkuvat olis kivat, mutta..
Vesa lähetti mut eteenpäin ortopedille pahoittelujen kera ja käski soittaa sen ortopedikäynnin jälkeen - sitten ollaan kenties viisaampia.

Oon vaan tosi pettynyt. Itkin sen fysioterapiakeskuksen rappukäytävässä varmaan kymmenen minuuttia sen pettymyksen takia. Mulla oli niin isot toiveet siitä, miten nyt pääsisin kuntouttaa jalkoja ja pian treenaamaan. Mutta ei.
Treenejä en silti jätä väliin. Huomenna on taas reenipäivä, ja sinnehän mennään. Teippiä vaan, sillä se hoituu?

Mun musiikkimaku on aika laaja - poppia, iskelmää, räppiä.. Viime aikoina oon kuunnellut aika paljon Linkin Parkia, tai oikeastaan niiden paria tiettyä biisiä. LinkinPark - In the end <3 Vaikka noi sanoitukset nyt ei mun elämästä kerrokaan (ehkä ;P), on tossa biisissä kohtia joihin samaistun vaikkei sanoituksia ehkä just näin ookaan tarkotettu ymmärrettäväksi.

"I kept everything inside and even though I tried, it all fell apart

What it meant to be will eventually be a memory of a time when...

I tried so hard

And got so far

But in the end

It doesn't even matter

I had to fall

To lose it all

But in the end

It doesn't even matter"

Voi olla että mun jalkoihin sattuu, mutta ei se mua estä. Vaikka mua masentaa tää kipu ja voi olla etten pysty treenaa samalla tavalla kuin ennen, en aio luovuttaa. Kenties joku päivä mä luen tätä postausta katkerana siitä, etten osannut lopettaa sillon ku sattu, mutta.. Mä rakastan mun lajia ja vannon seisovani kentällä niin kauan, kunnes mä romahdan lopullisesti eikä jalat kanna enää mitään. Viimeiseen pisaraan - siihen, että jonkun täytyy kantaa mut pois sieltä.

                                              I need to fall, to lose it all.